Claptonia pidetään yhtenä populaarimusiikin kaikkien aikojen merkittävimmistä kitaristeista.[1] Hän saavutti mainetta kitaristina 1960- ja 1970-luvuilla yhtyeissä The Yardbirds, Cream ja Derek and the Dominos. Hän aloitti levytysuransa sooloartistina vuonna 1970 ja on sittemmin julkaissut mittavan määrän tuotantoa eri kokoonpanojen kanssa.
Clapton liittyi blues-vaikutteisen rockmusiikkia esittäneen The Yardbirdsin kitaristiksi vuoden 1963 lokakuussa, mutta liittyi vuoden 1965 keväällä kitaristiksi John Mayall’s Bluesbreakersiin. Hän jätti yhtyeen noin vuoden kuluttua jonka jälkeen hän liittyi Cream-yhtyeeseen. Creamissa Clapton kehittyi ennen kaikkea lauluntekijänä ja laulajana, vaikka hän ei ollut yhtyeen varsinainen keulahahmo.
Tämä konsertti piti olla jo kaksi vuotta aikaisemmin Hartwall Areenalla, mutta Koronan ja Putinin toimien vuoksi se siirtyi Nokia Areenalle Tampereelle.
Eric Clapton yhtyeineen Nokia Areenalla 17.06.2022
Lämmittelybändinä esiintyi Suomalainen Knipi.
Claptonin konsertissa kuulimme mm. I Shot the Sheriff, Nobody knows when you Down and Out,
Layla, Tears in Heaven, Wonderful Land, Crossroads, Key to The Higway, Hoochie Goochie Man, Sunshine of your love
ja Cocaine. Näitä kuulimme yhtyeen kanssa ja tämän lisäksi Clapton esitti yksin akustisen kitaran säestyksellä
kappaleita, joista jo osa mainittiin tuossa ylhäällä. Se, miten olen vuosien ajan seurannut Eric Claptonin ja muiden muusikkojen elämää, pieni anegdootti. Ostin Hakalan Radiosta taisi olla 1960 – luvun loppupuolella levysoittimen ja ensimmäöinen levy oli
Creamin Tupla LP Nimeltään Pop History Vol 1 Cream. Eli yhteinen matkamme Eric Claptonin kanssa on alkanut jo 1960 – luvun puolelta tähän päivään. Tämä oli yksi syy, miksi menin katsomaan konserttia, sillä halusin nähdä suosikkini vielä mahdollisesti viimeisen kerran lavalla.
Vesan kotisivu 